Pojat lähtivät taas kauppaan, kun aina unohtuu jotain ja täytyy taas hakea. No, se on vain tämä vanhuuden muistamattomuus, joka meitä molempia kiusaa, vaan silti on hauskaa.
Olen erittäin tyytyväinen, kun tajusin taas, että tännehän voi näinkin kirjoitella ja sujuvasti se näin käykin! On onni, että saan pidettyä nämä blogini, kun vanhimmat ovat jo 12 vuotta olleet ja niistähän en halua luopua! Onhan niitä sitten joskus aina kiva lukeakin, että mitä oli silloin ja mitä silloin.
Mutta nyt toivottelen kaikillle, jotka tänne piipahtavat, oikein ihanaa kesää ja ennen kaikkea keskikesän juhlaa juhannusta!
