Minä ja Josef

Minä ja Josef

torstai 2. lokakuuta 2008

Lokakuu on yhtä juhlaa

Niin, palaan vuoteen 2004! Kun muutimme itäiseen Suomeen, niin heti tuntui,että olen tullut kotiin. Maisemat olivat niin kauniita. Olimme olleet jo neljä vuotta yhdessä ja nyt se tapahtui! Mieheni kosi minua! Ja heti ensimmäisenä arkipäivänä kiiruhdimme ostamaan kihlat ja se vasta olikin juhlaa. Laitoimme itsemme fiineiksi ja nauhoitimme ja siinä mieheni antoi minulle sormuksen ja minä hänelle. Me asuimme niin kaukana, että saimme viettää kihlajaisiamme aivan rauhassa kaksistaan tai vain neljä rakkainta oli kanssamme eli siis karvakuonomme.
Koristelimme tikapuut ja pihapuun oksat punaisilla ruusubegonioilla, jotka olivat näyttäviä ja kauniita. Ja siitä se elämä lähti eteenpäin taas kulkemaan yhdessä. Soittelimme yhdessä paljon ja nautimme hyvästä elämästämme karvakuonojemme kanssa. Hääpäivän päätimme myös samalla hetkellä ja se oli kolmen viikon päästä lokakuussa. Mutta siitä sitten toisella kertaa. Eilen siis vietimme 4 vuotis kihlajaisiamme ja 8 vuoden yhdessäoloamme, joten siinä on juhlaa kerrakseen.
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikkoa!

Ruusujen aikaa

Punaisia ruusubegonioita tikapuissa 2004
Ruusubegonioita lokakuussa 2004

Uusi elämä


Tänään on lokakuun toinen päivä ja eilinen olikin yhtä juhlaa. Mutta ennenkuin kerron miksi eilen oli yhtä juhlaa, niin kerron hieman lisää elämästäni.
Muutimme siis pohjoisesta hiirien ja käärmeiden valtakunnasta pois etelämmäksi. Siellä vietimme myös monta ihanaa hetkeä, vaikkakin sappi-ja tyräleikkaukset haittasivat onnellista elämää jälkiseurauksineen. Silloin päätin, että ikinä en enää mene mihinkään leikkaukseen. Mutta se siitä!
Saimme hyvän talon ja pihakin oli kaunis. Ylläolevan kukkien kauneutta riitti moniin amppeleihin.
Mutta sitten tuli kutsu itäiseen Suomeen ja siellä vietimme myös onnellisia aikoja.
Kuvia laitan seuraavaan kirjoitukseeni.

Talvista kauneutta


Talvinen auringonnousu

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Todellista taidetta




Posted by Picasa

Lokakuu on yhtä juhlaa, on ilo olla ihminen

Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä 2008! Aamu aukeni pilvisenä ja luvattu on sadetta seuraavat viisi päivää, joten aika hämärää on jo aamusta asti. Mutta mitä tämä päivä merkitsee minulle? Tämä lokakuun 1. päivä on hyvin tärkeä päivä minulle. Ensinnäkin kaikki tapahtui jo kahdeksan vuotta sitten. Me olemme nimittäin tavanneet mieheni kanssa ensimmäisen kerran juuri tuolloin ja siksi tämä päivä on minulle erityisen tärkeä. Miten me olemme tavanneet? No, tottakai tietokoneen kautta ensin saimme yhteyden ja huomasimme, että meillä oli niin paljon samoja asioita, joista pidimme. Molemmat olimme äitiemme omaishoitajia ja pidimme eläimistä ja musiikista ja totesimme, että olemme muutenkin hyvin samanlaisia. No, ensimmäinen päivä tapaamisestamme meni tosi hyvin ja olimme heti kuin vanhat ystävät. Laitoimme ruokaa yhdessä ja kävimme koirien kanssa lenkillä ja juttelimme ja katselimme valokuvia. Mutta sitten tuli taas aika mieheni lähteä pohjoiseen, koska oli pohjoisen poikia ja lentokoneellahan sinne pääsi. Mutta yhteys jatkui puhelimitse ja sähköpostitse ja taas tuli seuraava viikonloppu, jolloin hän pääsi luoksemme. Ja koska olin oman äitini omaishoitaja tuolloin, niin mieheni auttoi minua myös hänen hoidossa.
Mutta pian olikin joulu ja äitini voimat vähenivät. Lääkäri ilmoitti minulle, että äiti ei enää jaksa elää, joten minä voisin mennä pohjoiseen viettämään yhteistä joulua. Ja niin teinkin! Matka pohjoiseen kesti liki 7 tuntia, mutta yhdellä paussilla me selvisimme. Ja pian saavuimme uuteen kotiimme, jossa huokui heti oven avattuamme lämpö ja rakkaus. Siellä sitten elelimme tavallista kotielämää ja joka oli aivan ihanaa.
Mutta sitten on muuttoja ollut ja saimme maaseudulta maatalon pihapiirin, jossa viihdyimme oikein hyvin ja koirilla, joita oli silloin neljä, oli todellakin hauskaa juoksennella vapaudessa. Mutta sitten siellä ilmeni, että kun syksy lähestyi, niin hiiriä alkoi vilistä niin sisällä kuin seinien välissäkin ja pihapiirissa näimme monia käärmeitä. Siispä oli aika kasata tavarat ja lähteä paikkaan, jossa näitä hirvityksiä ei olisi.
Mutta tästä eteenpäin jatkan sitten taas toisena päivänä.
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa lokakuun alkua!