Äidin sydän soi äitienpäivänä 9.5.2010 muistoksi omalle äidilleni

Tänään on lauantai ja 8. päivä toukokuuta. Sää on aika kolea ja aurinkokin on kiiruhtanut pilviverhon taakse. Mutta huomenna on kaikkien äitien juhlapäivä.

Minulla ei ole enää äitiä täällä luonani, mutta hän on aina sydämessäni ja samoin on isäni.

Voi, oma, rakas äitini, miten paljon sinua kaipaankaan ja olen kaivannut nämä 10 vuotta. Olisit pian täyttänyt jo 91 vuotta.
Sain sinulta niin paljon: sain suuret silmät, jotka näkevät Jumalan kauniin luonnon, sain korvat, joilla kuulen lintujen laulua, sain kädet, joilla voin halata lapsiani ja sain jalat, joilla voin kävellä. Sain myös paljon kauniita asioita elämäni tielle, joita nyt annan omille lapsilleni ja sinun lapsenlapsillesi.

Saimme viettää niin monen monta onnellista vuotta yhdessä. Ikävä vaan, että menetimme isän liian aikaisin, 57 vuotiaana, jolloin minä olin vasta 24 vuotias. Olisin halunnut nähdä sinun ja isän vanhenevan siinä yhdessä ja köpöttelevän käsi kädessä, kuten minä saan nyt tehdä oman rakkaan mieheni kanssa.

Miten paljon sinä, Äiti, kaipasitkaan isää, jonka kanssa sait olla 35 ihanaa ja onnellista vuotta. Mutta isä otettiin pois liian varhain, kun hänelle tuli aivoverenvuoto eikä siihen aikaan voitu häntä pelastaa. Mutta minä pidin sinusta huolta 30 vuotta. Minusta tuli äiti kolmelle ihanalle lapselleni ja sinusta tuli heille mummo. Sait myös kokea isomummon onnellisuuden joitakin vuosia. Olit aina niin ihana ja sydämellinen ja autoit aina kaikessa. Voi, miten kaipaankaan sinua, rakas Äitini!

Sait kuitenkin nähdä vielä rakkaan mieheni ja tiesit, että sinun rukouksesi oli kuultu, koska minun ei tarvinnut jäädä yksin. Toivoin silloin, että voisimme elää vielä pitkään kaikki yhdessä, mutta sinut otettiin pois jouluna, kun olisit kahden viikon  kuluttua täyttänyt kunnioitettavat 91 vuotta. Se oli pitkä ikä se! Olit ehtinyt nähdä paljon, sotaa kuin myös rakkautta.
Sota-aika ei ollut helppoa, mutta sinä selvisit siitäkin vaikeasta ajasta. Olet aina sydämessäni!

Nyt minä vanhenen ja köpöttelen rakkaan mieheni kanssa ja näiden mussukoittemme kanssa täällä kodissamme. Minä en pysty pitkiä matkoja kävelemään, kuten sinä pystyit minun iässäni. Mutta silti olen onnellinen rakkaani kanssa, hyvin onnellinen, sillä hän huolehtii minusta aivan kaikessa, kuten olisin toivonut, että isäkin olisi voinut huolehtia sinusta, Äiti.
Kuitenkin minä huolehdin sinusta 30 vuotta ja viimeiset 5 vuotta olin omaishoitajanasi. Meillä oli hauskoja aikojakin, mutta oli toki myös suruakin, mutta kaikki se kuuluu elämään.

Huomenna vietämme kaikkien äitien äitienpäivää ja myös sinulle rakas tyttäreni tulee juhlistamaan päivää kanssamme, sillä hän asuu tässä alakerrassa. Hänkin kaipaa sinua niin paljon ja usein muistelemmekin yhdessä niitä ihania aikoja silloin ennen ja katselemme vanhoja valokuvia. Sinä, Äiti, olit niin kaunis, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin! Kannan muistoja sydämessäni ikuisesti!

Laitan tähän vielä muistoksi sinun kauniin nuoruudenkuvasi, jota katselen, kun luen tätä muistokirjoitustani vielä monien vuosienkin kuluttua. Muistelen, että olit itse suunnitellut ja ommellut tuon mekkosi, joka on kuvassa ylläsi. Se on hieno!
Tämä jääköön myös muistoksi lapsilleni ja lastenlapsilleni.

Näiden muistojeni myötä toivotan kaikille oikein hyvää Äitienpäivää!