Tänään on ollut pimiää kuin säkissä ja hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Mutta tällaistahan täällä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa on. Me täällä pimeydessä vietämme pian joulua kuka iloineen ja kuka suruineen. Kaikilla ei ole joulunakaan asiat hyvin. Kaikilla ei ole omaa kotia pään päällä mihin voisi nukahtaa onnellisena. On ihmisiä, jotka joutuvat olemaan sairaalassa joulunakin ja kaipaavat omaan kotiin ja omaisiaan. Joulu on kaikkein vaikeinta aikaa yksinäisille, sairaille ja vanhuksille.
Lapsilla riittää riemua ja ainakin pienemmillä, jotka vielä uskovat joulupukkiin. Ja kukapa häneen ei uskoisi? Joulupukkihan tuo iloa jokaiselle, vaikka olisi suruakin. Kaikkialla maailmassa valmistaudutaan joulun viettoon eri tavoilla kukin omillaan. Mutta lasten silmistä loistaa se suurin ilo, kun joulupukki tuo lahjoja. Me aikuiset emme välitä lahjoista, vaan tärkeintä on, että on joku ihminen lähellä, josta saa turvaa ja lämpöä. Meille on tärkeintä, että saamme viettää joulun, joka on juhlista jaloin, läheistemme kanssa.
Minä toivonkin, että kaikilla, kaikilla ihmisillä maailmassa olisi hyvä ja rauhallinen olla jouluna.
Mutta nyt tänään on ensiksikin Unelman nimipäivä ja myös Justinan ja Unelman syntymäpäivä. He täyttävät tänään peräti 11 vuotta. Otin heistä kuvia joulukaulurit kaulassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti