Mitä on tapahtunut Unelmakodissa?

Tänään on torstai ja torstai on aina toivoa täynnä. Sää on vielä aika kolea, +3 astetta tällä hetkellä ja aurinkokin on mennyt muille maille vierahille. Mutta ehkäpä se vielä tännekin palajaa ja meitä sitten lämmöllä halajaa.
Toissapäivänä se oli muistaakseni, kun aloitin elämäni remontin jälleen. No, jätin kertaslaagista lääkkeet pois illalla ja voitte uskoa, että oloni oli aivan hirveä. Mutta tyhmä kun olen, niin ajattelin, että kertaslaagista kaikki kääntyykin hyvin päin ja kun jätän lääkkeet pois, niin oloni paranee. Katin kontit, sehän huononi! Oloni huononi niin kovin, että en enää pysynyt pystyssä ja pulssini hakkasi yli 90. No, eihän siinä sitten auttanut muu kuin oli vain levättävä ja nukuttava ja taas levättävä, mutta lääkkeet piti heittää sitten kyllä suuhunkin. Ja totesin, että ei enää näin yhtäkkiä mitään kokeiluja lääkkeitten kanssa. Yritin toki hieman syödäkin jotain, vaan ei sekään oikein hyvin onnistunut, kun en jaksanut pitää haarukkaa kädessäni. Mutta kaikkea pitää kokeilla ja kaikesta oppii, kun kokeilee.
Nyt laitan tähän jotain kuvia ja ennenkaikkea saimme eilen jo kauan odottamamme verhot keittiöön. Tämän itse sanoittamani laulun myötä toivotan teille kaikille oikein mukavaa torstaipäivän jatkoa. Kerron vielä jotain muissa blogeissani.
Nytpä tahdon olla mä...(sävelellä)

Nytpä tahdon olla ma
oman keittiön laittaja
verhot kun saan ikkunahan
käyn mä tuoliin istumahan
siinä sitten katselen
omaa keittiötäin ihaillen.

Tällaiset verhot saimme keittiöömme

Ja tämän pöytäliinan (anteeksi nuo rypyt, hihi) on äitini tehnyt joskus muinoin, ehkä 30-luvulla. Ja tässä on uusi elämäni alku ruokaremontilla.